Juhlapäiviä ja perinteitä

Taustaa muutamille irlantilaisten juhlapäiville ja tunnetuimmille perinteille



St. Patrick
- kerännyt ja suomentanut
Pirjo Jokiharju


Mikä ihmeen Bloomsday?
- Kristiina Peltonen
& Hannu-Pekka Huttunen
Halloween / Samhain
- Matti Y. Karjala



Claddagh-sormus
- kerännyt ja suomentanut
Pirjo Jokiharju








St. Patrick (n. 390 - 461)

   St. Patrick karkottaa käärmeet Irlannista St. Patrick on yksi suosituimmista pyhimyksistä yhdessä St. Nicholauksen ja St. Valentinuksen kanssa. Tiedot tästä suuresta Irlannin apostolista vaihtelevat eri lähteiden mukaan. Syntymäpaikaksi mainitaan useimmiten Skotlanti, mutta myös Wales ja jopa Ranska. Alkuperäisestä nimestä ei myöskään ole täyttä varmuutta. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi ollut Patricius Magonus Sucatus, toisten taas Maewyn Succat. St Patrick kuoli 17. maaliskuuta vuonna 461 ja siitä lähtien kyseistä päivää on vietetty hänen muistopäivänään.

St. Patrickin tarina
Irlannin suojeluspyhimys St. Patrick syntyi Kilpatrickissa Skotlannissa lähellä Dumpartonia noin vuonna 390. Hänen ollessa noin 16-vuotias irlantilaiset ryöstäjät kaappasivat hänet ja myivät orjaksi Irlantiin Dalriadaan, nykyiseen Antrimin piirikuntaan, heimopäällikkö Michulle. Siellä hän paimensi julman herransa lampaita hirvittävissä olosuhteissa kuuden vuoden ajan ammentaen voimansa kristinuskosta, jonka niin moni oli hylännyt Rooman vallan aikana. Hän saattoi rukoilla satoja kertoja päivässä ja hänen uskonsa vahvistui. Nämä kuusi vuotta orjuudessa valmistivat häntä tulevaan tehtäväänsä. Hän oppi täydellisesti keltin kielen, jolla hän eräänä päivänä tulisi julistamaan pelastuksen ilosanomaa ja, koska hänen herransa Michu oli korkea druidipappi, hän perehtyi druidismiin, jonka orjuudesta hän oli vapauttava Irlannin kansan.
Patrick näki unen, joka rohkaisi häntä pakenemaan vankeudestaan ja suuntaamaan kohti etelää, jossa laiva unen mukaan odottaisi häntä. Hän matkasi yli 200 mailia pohjoisen vankeudestaan Wexfordin kaupunkiin, ja todellakin, laiva odotti häntä siellä ja mahdollisti hänen pakonsa. Näin hän saapui Gauliin.
Hän omistautui nyt täysin palvelemaan Jumalaa ja matkusti ympäri Eurooppaa opiskellen lisää kristinuskoa ja hurskautta monissa luostareissa, mm. Ranskassa Lérinin luostarissa. Muutaman vuoden kuluttua hänestä tuli pappi. Jälleen kerran myös hänen näkemänsä uni sai hänet vakuuttuneksi siitä, että Irlannin kansa kutsui häntä palaamaan orjuutensa maahan.

Auxerren luostarista oli päätetty lähettää valtuuskunta Irlantiin. Tähän tehtävään ei kuitenkaan suureksi pettymyksekseen valittu Patrickia, vaan munkki Paladius, joka kuoli ennen kuin koskaan pääsi Irlantiin asti. Toinen valtuuskunta valittiin ja tällä kertaa tehtävän sai Patrick.
Paavi Celestinen toimesta Patrick vihittiin piispaksi vuonna 432 ja yhdessä pienen kannattajajoukon kanssa hän matkusti Irlantiin luultavasti kesällä 433 aloittaakseen uskoon käännytystyön.
Irlannissa Patrick sai vastaansa maan mahtavimman miehen Laoghairen, Taran kuninkaan ja hän tiesi, että tämän tuella voisi turvallisesti levittää sanaansa koko Irlantiin. Herättääkseen kuninkaan huomion Patrick ja hänen kannattajansa sytyttivät valtavan tulen kevään alkamisen merkiksi. Perinteen mukaan kukaan ei saanut sytyttää tulta ennen kuin kuninkaan tuli paloi täydellisesti, mutta Patrick uhmasi tätä sääntöä. Kuningas ryntäsikin matkaan aikomuksenaan julistaa sota pyhää valtuuskuntaa vastaan. Hiljaisella maltillisuudellaan Patrick teki vaikutuksen kuninkaaseen rauhoittaen tämän. Hän selitti kuninkaalle, ettei aikonut muuta kuin levittää evankeliumia. Yhä yrittäen saada kuningas vakuuttuneeksi uskostaan Patrick poimi muutamia apilanlehtiä maasta. Hän selitti, että kasvilla on vain yksi varsi, mutta kolme erillistä lehden haaraa, jotka edustavat pyhää kolminaisuutta, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka kaikki ovat saman kokonaisuuden erillisiä elementtejä. Kuningas vakuuttui hänen vilpittömyydestään ja antoi hänelle luvan levittää uskonsa sanaa, vaikkei itse kääntynytkään kristinuskoon. Druidit tyrmistyivät kuninkaan antamasta luvasta, koska pelkäsivät oman valtansa ja asemansa puolesta tämän uuden uhan edessä. He komensivat Patrickia saamaan aikaiseksi lumisateen. Patrick kieltäytyi tekemästä niin sanomalla, että se oli Jumalan tehtävä. Välittömästi alkoi sataa lunta, joka loppui vasta, kun Patrick siunasi itsensä.
   St. Patrick katsoo Mayoon Patrick ja hänen kannattajansa olivat nyt vapaat levittämään uskoa ympäri Irlantia ja tekivätkin sen tehokkaasti. Patrick käännytti kansaa ja heimopäälliköitä heidän omalla kielellään. Hän perusti kirkkoja ja luostareita kaikkialle maahan ja vihki 350 pappia. Hän ajoi pakanuuden pois Irlannin maasta.

Patrickin ollessa pyhiinvaellusmatkalla Crough Patrickin vuorella, jota pakana-aikana kutsuttiin nimellä Eagle Mountain, paholainen kiusasi häntä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Koska hän ei langennut kiusaukseen, Jumala palkitsi hänet toivomuksella. Patrick pyysi, että irlantilaiset säästettäisiin tuomiopäivän kauhuista ja että hän itse saisi olla laumansa tuomari. Näin syntyi legenda siitä, että Irlanti katoaa mereen seitsemän vuotta ennen viimeistä tuomiota.
Patrick kuoli maaliskuun 17. päivänä noin vuonna 461, ollessaan 76-vuotias. Varmaksi ei tiedetä, mihin hänen jäännöksensä laskettiin, vaikkakin Downpatrickiä Downin piirikunnassa Pohjois-Irlannissa on pidetty hänen viimeisenä lepopaikkanaan.
Patrickin kuoleman jälkeen syntyi monia häntä koskevia legendoja. Kolminaisuuden selittäminen apilanlehden avulla on niistä yksi. Toisen mukaan hän ajoi kukkulalla seisten käärmeet Irlannista. Tässä todennäköisesti käärmeet kuvasivat pakanuutta, jonka Patrick ajoi maasta. Hänen tunnuksiaan taiteessa ovatkin apila ja käärmeet. Hänen sanotaan myös herättäneen ihmisiä kuolleista.
St. Patrickin vaikutuksen voi tuntea vielä nykyisinkin, kun irlantilaiset kaikkialla maailmassa viettävät hänen muistopäiväänsä maaliskuun 17. päivänä joka vuosi. Kuten sanonta kuuluu; tuona päivänä "jokainen on irlantilainen!"
   Crough Patrick sumussa Crough Patrick
Crough Patrick on Irlannin pyhin vuori. Se kohoaa 765 metrin korkeuteen Westportin kaupungin lähellä Mayon piirikunnassa ja siellä St. Patrick voitti paholaisen kiusaukset.
Joka vuosi kymmenet tuhannet pyhiinvaeltajat kiipeävät vuorelle kesäkuukausien aikana. Monet heistä taittavat taipaleen aamun varhaisina tunteina paljasjaloin. Heidän määränpäänsä on St. Patrickin valkea patsas pilvisellä vuoren huipulla. Siellä täydessä hiljaisuudessa he harjoittavat uskonnollisia rituaaleja ja rukoilevat. Yhtenä näistä rituaaleista on kiertää seitsemän kertaa St. Patrickin patsaan ympäri. Matka sinne on vaarallinen ja joka vuosi moni pyhiinvaeltaja loukkaantuu pudotessaan vuoren rinteiltä, joskus jopa henkensä menettäen.
St. Patrickin kirjoituksia
St. Patrickin teokset osoittavat hänet päättäväiseksi ja nöyräksi mieheksi, joka rakasti ja luotti syvästi Jumalaan, ei niinkään oppineeksi tutkijaksi. Hän ei pelännyt mitään, ei edes kuolemaa. Hän kirjoitti, että odotti kuolevansa väkivaltaisesti tai joutuvansa uudestaan orjuuteen. Hänen tunnetuimmat ja varmasti aidoiksi todetut teoksensa ovat "Confessio", jonka hän kirjoitti vanhana miehenä elämästään sekä "Kirje Coroticukselle". Kaunis St. Patrickin rukous, yleisesti tunnettu St. Patrickin rintapanssarina (St.Patrick's Breastplate), on myös maailmanlaajuisesti hyväksytty aitona:
" Christ be with me, Christ within me,
  Christ behind me, Christ before me,
  Christ beside me, Christ to win me;
  Christ to comfort and restore me;
  Christ beneath me, Christ above me,
  Christ in quiet, Christ in danger,
  Christ in hearts of all that love me,
  Christ in mouth of friend and stranger."


                     - Ote St. Patrickin rukouksesta
Lähteitä:
The Catholic Encyclopedia
saints.catholic.org
Pyhiä miehiä ja naisia: keitä he ovat ja miten he auttavat

- kerännyt ja suomentanut Pirjo Jokiharju

Takaisin sivun alkuun          Paluu Infosivulle


Bloomsday

James Joyce


Nora Barnacle
Nykyromaanin luoja, irlantilainen kirjailija James Joyce on ikuistanut kesäkuun 16. päivän 1904 kirjallisuudenhistoriaan valitsemalla sen pääteoksensa Odysseuksen (Ulysses) tapahtuma-ajaksi. Tuota päivää on sittemmin ruvettu nimittämään Bloomsdayksi kirjan sankarin Leopold Bloomin mukaan. Vaikka romaani kertookin yhdestä ainoasta päivästä, sitä voidaan pitää modernin elämän tietokirjana. Realistisella tasolla myyttien avulla teos avautuu yhä, yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin, huikeana kokemuksena nykyajankin lukijalle ja tutkijalle. Kirjoittaessaan romaaniaan Joycen tarkoituksena oli murtaa entiset kirjallisuuden lajit ja luoda kaaoksesta oma uusi kosmoksensa, maailmankaikkeutensa.

Kyseisen päivämäärän Joyce valitsi siksi, että se oli hänen henkilökohtaisen elämänsä käännekohta. Hän tapasi näet tuolloin tulevan elämänkumppaninsa Nora Barnaclen, joka oli valmis jakamaan hänen kanssaan epävarman tulevaisuuden vapaaehtoisessa maanpaossa. Irlanti oli vuosisadan alussa vielä nurkkakuntainen, ahdasmielinen ja eristetty maa, jossa Joyce ei voinut toteuttaa itseään taiteilijana haluamallaan tavalla.

Odysseuksen varsinainen päähenkilö on irlanninjuutalainen Leopold Bloom, nykyajan Odysseus. Kirjailijan alter ego Stephen Dedalus vastaa antiikin kirjallisuuden Telemakhosta, Odysseuksen isäänsä etsivää poikaa. Joycen teosta voidaan lukea neljällä eri tasolla: homeerisella eli myyttisellä, naturalistisella eli aikaan ja paikkaan (so. Dubliniin) liittyvällä, keskiaikaisella eli symbolisella sekä runollisella eli tonaalisella tasolla. Kirjan vaikeus on Joycen käyttämä tajunnanvirtatekniikka, jossa kertomusta ei varsinaisesti kerrota vaan lukija itse osallistuu tapahtumiin. Mitä hän saa irti romaanista, riippuu suuresti hänen taustastaan, tietämyksestään ja kulttuurisesta herkkyydestään.

Odysseus julkaistiin ensimmäisen kerran Pariisissa v. 1922 monien vaikeuksien jälkeen. Se oli pitkään kielletty teos realististen kuvaustensa takia sekä Irlannissa että Amerikassa. Nyttemmin Bloomsdayta kuitenkin vietetään kaikissa USA:n suurissa kaupungeissa ja viime vuosina myös Irlannissa. Kesti siis lähes kahdeksankymmentä vuotta ennen kuin irlantilaiset itse hyväksyivät James Joycen omakseen!

Kristiina Peltonen & Hannu-Pekka Huttunen

Takaisin sivun alkuun          Paluu Infosivulle


Samhain (Halloween)

Pyhäinpäivän aatto 31. lokakuuta, Halloween (All Hallows Even), on nykyisin leimautunut lähinnä amerikkalaiseksi lastenjuhlaksi, jonka olennainen osa on "trick or treat" / "karkki vai kepponen" - perinne, l. lasten kiertely talosta taloon vaatimassa "lunnaita vahingonteon uhalla". Se on Suomessa tullut tutuksi elokuvien ja oivallisesti esim. Aku Ankka-lehden välityksellä. Juhlan luonteeseen kuuluu asustaminen maahiseksi, noidaksi tai ylipäätään joksikin supranormaaliksi olennoksi.
Kristillisen kirkon Halloweeniksi muovaaman juhlan alkuperä on kuitenkin kaukaisessa kelttiläisessä menneisyydessä, ja sen iirinkielinen nimitys on Samhain, joka tarkoittaa myös marraskuuta kokonaisuudessaan.

Kelttien vuosi jakaantuu kolmen kuukauden jaksoihin ja jokaisessa taitekohdassa kokoonnuttiin yhteen suorittamaan uskollisia rituaaleja: varmistamaan uuden vuodenajan onnistumista. Vuodenaikajuhlat olivat suuria kansantapahtumia, koska "virallisten" osioiden jälkeen oli tarjolla monenlaista huvia ja juhlintaa, markkinoita, hevoskilpaluja, pelejä, soittoa ja laulua.

Samhain oli juhlista tärkein, koska se kelttiläisessä kalenterissa aloitti uuden vuoden. Samhainin aikaan muutoinkin jatkuvasti läsnäoleva Toinen Maailma avautui kuolevaisten näkyville ja kaikki sen voimat - niin jumalalliset kuin demonisetkin - olivat erikoisen vaarallisina ja tehokkaina liikkeellä ihmisten parissa. Erityisesti Samhainin aattoa seurannut yö oli pelottavan täynnä erilaisia henkiä, jotka varomattomasti kohdeltuina saattoivat aiheuttaa monenlaista vahinkoa.

Varhaisissa irlantilaisissa tarinoissa merkittävimmät myyttiset tai mytologiaan liittyvät sekä rituaaliset tapahtumat sijoitettiin Samhain-juhlan aikaan, mikä johtui kyseisen ajankohdan luonteesta kahta erilaista temporaalista periodia erottavana taitekohtana. Samhain edusti kelttiläisen ohella monista muistakin kulttuureista tunnettua "irrallista" aikaa: se oli oikeastaan "aika ajan ulkopuolella"; väliaikainen paluu myyttiseen tai alkuaikaan, jolloin siis supranormaalit tai suorastaan kaaoksen voimat koettiin erityisen akuutisti läsnäoleviksi.

Ihmiset pyrkivät luonnollisesti suojaamaan valloillaan olevia vihamielisiä voimia vastaan, ja Samhain olikin pitkään divinaation ja maagisten käytänteiden juhlia, jolloin tuotiin vainajille ruokauhreja ja suoritettiin monenlaisia lepytysriittejä.

Voidaankin sanoa, että vaikka kirkko on muuttanut juhlan nimen ja pyrkinyt laimentamaan sen luonteen oman mielensä mukaiseksi, se ei ole pystynyt kitkemään Halloweenista Samhain merkityssisältöä, joka helposti paljastuu nykyjuhlan keskeisestä ilmiasusta naamioineen ja "ruokauhreineen".

Matti Y. Karjala


Takaisin sivun alkuun          Paluu Infosivulle


Claddagh-sormus      CLADDAGH -SORMUS - rakkauden ja ystävyyden symboli      Claddagh knot

Claddagh -sormus kuvaa kahta kättä, jotka pitävät välissään kruunun koristamaa sydäntä. Kädet edustavat ystävyyttä, sydän rakkautta ja kruunu uskollisuutta ja se on perinteinen irlantilainen kihla- ja vihkisormus.
Sormukseen on liitetty tunnustus: ' Näillä käsillä minä annan sinulle sydämeni ja kruunaan sen rakkaudellani.'
Hyvin tärkeä on, miten sormusta pidetään:
* Jos sormus on oikeassa kädessä sydän ulospäin ja kruunu sisäänpäin, merkitsee se, että kantaja on 'vapaa'.
* Jos sormus on oikeassa kädessä kruunu ulospäin ja sydän sisäänpäin, merkitsee se, että kantaja on löytänyt elämän ikäisen ystävyyden.
* Jos sormus on vasemmassa kädessä kruunu ulospäin ja sydän sisäänpäin, kertoo se kaikille, että kantaja on naimisissa tai kihloissa.

Tarinoita sormuksesta

Claddagh -sormus on yksi Irlannin romanttisimmista ja kestävimmistä perinteistä. Siellä missä kristallin kirkkaat Corrib-joen vedet kohtaavat Galwayn lahden, oli kerran pieni kalastajakylä nimeltä Claddagh. Tämä kaunis kylä rikkaine kansanperinteineen antoi maailmalle kauniin rakkauden, ystävyyden ja uskollisuuden symbolin.

Sormuksen ensimmäisen tekijän uskotaan olevan Richard Joyce Galwaysta. Richard joutui merirosvojen vangiksi ja hänet myytiin orjaksi maurilaiselle kultasepälle, joka opetti Richardille kultasepäntaidon. Vuonna 1689 William III tuli Englannin kuninkaaksi ja teki sopimuksen, jossa kaikki maurien orjana olevat saisivat palata koteihinsa. Richard palasi Galwayhin, jonne perusti kultasepänliikkeen ja valmisti ensimmäisen Claddagh -sormuksen. Kaikki rakastivat tätä ihanaa sormusta ja siitä tuli hyvin suosittu Claddaghin kylässä ja koko Galwayn kreivikunnassa. Sormusta pidettiin kihla- tai vihkisormuksena ja ne kulkivat perintönä sukupolvesta toiseen.

Sormus alkoi saavuttaa suosiota muuallakin kuin Irlannissa 1800-luvulla etenkin sen jälkeen, kun Englannin kuningatar Victoria piti sitä. Claddagh -sormus oli ainut Irlannissa tehty sormus, jota kuningatar Victoria, myöhemmin kuningatar Alexandra ja kuningas Edward VII, käyttivät. Vuonna 1962 Monacon prinssi Rainier ja prinsessa Grace saivat Claddagh-sormuksen.

Erään kansantarinan mukaan sormuksen synty on varsin traaginen. Aikojen alussa oli kuningas, joka tulisesti rakastui talonpoikaisnaiseen, mutta koska nainen oli alempaa yhteiskuntaluokkaa, sen ajan tapojen mukaan ei tällä rakkaudella ollut mitään mahdollisuutta. Epätoivoisena kuningas tappoi itsensä annettuaan ensin käskyn katkoa kätensä ja asettaa ne sydämensä molemmin puolin symboloimaan kuolematonta rakkauttaan talonpoikaisnaiseen.

Kerännyt ja suomentanut Pirjo Jokiharju

Takaisin sivun alkuun          Paluu Infosivulle



Paluu aloitussivulle

© 2001 - 2017 Finnish-Irish Society Turku. All rights reserved.